Digitaalinen identiteetti ja sen hallinta

Kävin joulukuussa 2009 Berliinissä Online Educa-konferenssissa puhumassa LTSP:n käytöstä opetuksessa. Törmäsin siellä mielenkiintoiseen aihekokonaisuuteen: digitaalinen identiteetti ja sen hallinta Internetissä.

Steven Warburton Lontoon King's Collegesta alusti otsikolla "Digital identity: Why does it matter". Esitys keskittyi lähinnä siihen miten digitaalinen identiteetti on muodostunut ryhmäluomisen kaltaiseksi.

Shirley Williams Readingin yliopistosta puhui otsikolla "This Is Me: Exploring and Learning About Digital Identity"

Hän määrittelee digitaalisen identiteetin siten, että se on Internetin julkisissa palveluissa henkilöstä esiintyvien tietojen ja sisältöjen kokonaisuus. Ilmeisesti olen törmännyt johonkin ajankohtaiseen "näin käytämme muodikkaasti uudella tavalla vanhaa käsitettä"-ilmiöön. Aiemmin käsitteellä on tarkoitettu lähinnä tunnistautumisen ja tietosuojan näkökulmasta, mutta nyt digitaalinen identiteetti tarkoittaakin näköjään Internetissä olevan julkisuuskuvan hallintaa. Ainakin teknisempi puoli näyttää jäävän vahvasti taustalle.

Williamsin esitys sai peribrittiläisen viktoriaanisen huumorin sävyn kun hän kertoi, miten työnantajat ovat saaneet työhakemuksia ja sähköisiä CV:itä henkilöiltä, joiden sähköpostiosoite tai käyttäjätunnus on ollut muotoa "ireallydontcare" tai "fluffypinkbunnyknickers".

Graham Attwell puhui otsikolla "The Impact of Personalised Learning Environments on Digital Identity" ja oli sitä mieltä, että koulut kategorisesti vastustavat digitaalisen identiteetin muodostumista.

Margarita Pérez-Garcia puhui lasten kuvien julkaisemiseen liittyvistä ongelmista. Odotukset nousivat heti korkealle kun hän ensimmäiseksi pyysi, että hänen esittämistään kuvista ei otettaisi kuvia yksilönsuojan takia.

Ensimmäinen esimerkki: pojasta kylvyssä otettu kuva oli pistetty Flickriin. Seuraus: kuva oli löytynyt yhden Flickr-käyttäjän kuvastreamiin, jossa oli pelkkiä lapsia kylvyssä. Toisten lapsia siis.

Perusongelma Pérez-Garcian mukaan on se, että vanhemmat pistäessään lasten kuvia nettiin luovat näille digitaalisen identiteetin jota lapset eivät kykene itse hallitsemaan. Vaaroina on kuvien väärä uudelleenkäyttö esim. irroittamalla asiayhteydestään.

Pérez-Garcia kehottaa harkitsemaan vakavasti sitä, kuka on ystävä, kriittinen tarkastelu sen suhteen mitä verkkoon pistää, lapsien mahdollinen poistaminen kuvasta, tägayksen automaattinen tarkastelu, hakujen estäminen.

Olennainen sessiosta käteen jäänyt ajatus: vanhemmat hallitsevat lastensa sähköistä identiteettiä. Vanhemmat ovat siksi myös vastuussa siitä, minkälaisen sähköisen identiteetin lapset saavat haltuunsa tultuaan täysi-ikäisiksi.