Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma julkistettiin

Olen osana työtäni osallistunut Suomen nykyisen hallitusohjelman mukaisen Arjen tietoyhteiskunta-ohjelman alaisessa Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa -hankkeen ohjausryhmän työskentelyyn. Tässä nimeltään pitkässä ja arvovaltaisessa hankkeessa on tuotettu suunnitelma siitä miten opetuskäyttöä tehostetaan ja kehitetään.

Hankkeen tavoitteena oli hakea lääkkeitä tietotekniikan käytön onnettomaan tilaan opetuksessa. Siitä huolimatta että koulujärjestelmämme on PISA-tuloksilla mitaten maailman huippua, tietotekniikan käyttö opetuksessa ja oppimisessa tökkii ja pahasti.

Ministeri Suvi Lindénin ajatuksena on ollut hakea ongelmaan lääkkeitä yritysmaailmasta: toimiihan toki tietotekniikan hyödyntäminen paremmin yrityksissä kuin kouluissa - vai toimiiko?

Analysoin työryhmän työskentelyn aikana tätä näkökulmaa ongelmalliseksi: nykytilanne on syntynyt siten, että paljolti samat yritykset, joiden edustajat ovat olleet mukana hankkeessa, ovat luoneet Suomeen markkinan joka ei toimi. Tietyssä määrin ongelma johtuu siitä, että opetuksen tietotekniikan markkina on maassamme verraten pieni ja markkinoilla ei ole juurikaan toimijoita, jotka olisivat onnistuneet levittämään toimintaansa muihin maihin.

Perusongelma on mielestäni se, että ongelmat aikaan saanut porukka on kutsuttu ratkaisemaan niitä. En ymmärrä miten tällainen monissa asioissa erilaisia, jopa keskenään ristiriitaisia päämääriä omaava porukka voisi kyetä ratkomaan ongelmia.

Suunnitelmassa on paljon hyvääkin. Se kuvaa tilanteen hyvin ja tarjoaa hyvän valistuneen arvauksen oikeasta suunnasta. Toimivien verkkoyhteyksien saaminen ja sähköisen oppimateriaalin määrän ja saavutettavuuden lisääminen ovat välttämättömiä menestyksen tekijöitä. Tämän lisäksi suosituksissa edellytetään "oppimissovelluksilta" avointa rajapintaa, jotta tietojen vaihtaminen mahdollistuu. Ohjausryhmän työskentelyn aikana tämä vaatimus on kuitenkin ollut tarkoitus ulottaa kaikkiin opetuksen tietojärjestelmiin, mukaan lukien oppilastietojärjestelmät. Näin menetteleminen on ainoa tapa lisätä joustavuutta ja kilpailua markkinassa. Olen hieman hämmästynyt että tämä useaan kertaan keskusteltu asia on laimentunut lopullisessa versiossa tuohon muotoon. Ohjausryhmän keskustellessa asiasta vaatimuksesta oltiin yksimielisiä.

Hankkeen aikana kävi myös selvästi ilmi se, että kouluilta ja kunnilta puuttuu opetuksen IT:n tukea nimenomaan pedagogisella puolella. Tämä ongelma on nyt tunnistettu ja toivoakseni siihen aletaan nyt etsimään lääkkeitä.

Ohjausryhmän työtä vaikeutti olennaisesti se, että emme tienneet erilaisia kouluissa toteutettuja kärkihankkeita arvioidessamme sitä mitä ne ovat maksaneet. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa toimintamalleja, jotka voidaan levittää koko maahan. Vaan miten voidaan levittää esimerkiksi malli, jossa jokaiselle koululaiselle annetaan oma läppäri käyttöön jos ei tiedetä sen kustannuksia?

Kustannusten seuraaminen tunnistettiin ongelmaksi ja sitäkin aletaan toivottavasti tehdä aiempaa enemmän. On sääli, että näinkin perustavassa asiassa joudutaan toimimaan mutu-tuntumalla ja alistamaan keskustelu jatkuvaan, kehämäiseen inttämiseen esimerkiksi siitä, onko se Linux halvempi kuin muut vaihtoehdot.