Selvitämme pikapuoliin kyselyllä vapaiden ja avoimen lähdekoodin (VALO) ohjelmistoja käyttävien koulujen ja oppilaitosten tarpeita tuen ja viestinnän suhteen. Jo ennen sitä otamme kuitenkin jo ensimmäisen askeleen ja tarjoamme kaikkien tarvitsevien käyttöön EduCOSS-postituslistan.
Lista on tarkoitettu kaikenlaisia vapaita ja avoimia ohjelmistoja koskevaan keskusteluun oli kyse sitten Firefox-, OpenOffice.org-, Linux-, LTSP- tai muusta asiasta.
Lisätietoja ja listan tilaukset: http://lists.coss.fi/mailman/listinfo/educoss
Kun liikenne kasvaa niin suureksi, että kaikki eivät jaksa enää lukea kaikkea, vaihdamme tagattavaan foorumiviestintään tai jaamme päälistan useampiin alalistoihin. Tervetuloa saamaan tämä tilanne aikaan mahdollisimman pian!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Iso-Britannian opetusministeriö luo vapaiden opetusmateriaalien pankin
Iso-Britannian opetusministeri Jim Knight on ilmoittanut, että hänen ministeriönsä rahoittaa uuden, vapaisiin opetusmateriaaleihin ja -sisältöihin keskittyvän "verkkovaraston" (engl. repository). OSOR uutisoi asiasta kertoen varaston sisältävän tulevaisuudessa Creative Commons Ei kaupalliseen käyttöön - Sama lisenssi -lisenssillä jaeltavaa materiaalia. Ministeri rohkaisee kouluja materiaalin vaihtoon kuvaamalla järjestelyä vaihtojärjestelmäksi, jossa koulut sitoutuvat julkaisemaan julkisella rahoituksella tehdyn sisällön palvelussa.
Ajatus on erinomainen. Sama tavoite on Taideteollisessa korkeakoulussa tehdyssä Lemill-palvelussa, jossa on jo merkittävä massa eri kielillä tehtyjä opetusmateriaaleja. Eikö Iso-Britannian kannattaisi ottaa Lemill alustakseen?
Mutta onnistuuko vastavuoroisuuteen pakottaminen? On erittäin hyvä asia jos Creative Commons -lisensseillä jakamiseen kannustetaan, koska siitä todella koituu kouluille lisäarvoa. On kuitenkin vaikea nähdä miten vaihdantatalouteen pakottaminen onnistuisi: lisenssimalli ei nähdäkseni mahdollista minkäänlaista keinoa vastavuoroisuuteen pakottamiseen. Vapaamatkustajan ongelma säilyy: mikään ei estä käyttämästä materiaaleja ilman että itse tuottaa varastoon mitään sisältöä.
Voi tietysti ajatella, että käyttäjät hyväksyvät käyttöehdot, joissa erikseen on ehto, jossa velvoitetaan käyttäjiä jakamaan tuotoksensa. Tämä ei kuitenkaan voi olla käytön ehto: on helppo nähdä, että jos tällainen ehto asetetaan, joku käyttää lisenssin suomia ehtoja ja siirtää sisällön toiseen varastoon, jossa tällaista ehtoa ei ole.
Kyse on uudesta ja melko tärkeästä ongelmasta. Opetusmateriaalien tuottamisen ja kustantamisen saralla ei ole tähän mennessä otettu huomioon sitä, miten Internetissä jo tähän mennessä julkaistut, opettajien omasta halustaan tekemät sisällöt ja ennen kaikkea Creative Commons-lisenssien alla jaettavat sisällöt muuttavat markkinoita ja toimintakenttää. Vanhat mallit eivät toimi entiseen tapaan, koska toimintakenttä muuttuu voimakkaasti.
Joka tapauksessa tulossa olevaan muutokseen kannattaa varautua, jotta se voidaan tehdä hallitusti. Siksi Suomessakin on aika käynnistää keskustelu siitä, miten Creative Commons-lisenssien mahdollistama uudentyyppinen tekijänoikeuksien hallinta otetaan huomioon toiminnassa. Yhteiskunnan etu on se, että aloilla, joilla kaupallinen kustantaminen ei ole kannattavaa, julkisella rahalla tuotettu sisältö lisensoitaisiin jollain vapaalla lisenssillä. Tämä mahdollistaisi kilpailun edullisimmasta jakelutiestä: käyttäjä voisi valita, käyttääkö esimerkiksi oppikirjaa läppärin tai PDA:n ruudulta lukien, itse tulostamanaan paperikopiona vai jonkin kirjapainon tulostamana paperikopiona.
Ajatus on erinomainen. Sama tavoite on Taideteollisessa korkeakoulussa tehdyssä Lemill-palvelussa, jossa on jo merkittävä massa eri kielillä tehtyjä opetusmateriaaleja. Eikö Iso-Britannian kannattaisi ottaa Lemill alustakseen?
Mutta onnistuuko vastavuoroisuuteen pakottaminen? On erittäin hyvä asia jos Creative Commons -lisensseillä jakamiseen kannustetaan, koska siitä todella koituu kouluille lisäarvoa. On kuitenkin vaikea nähdä miten vaihdantatalouteen pakottaminen onnistuisi: lisenssimalli ei nähdäkseni mahdollista minkäänlaista keinoa vastavuoroisuuteen pakottamiseen. Vapaamatkustajan ongelma säilyy: mikään ei estä käyttämästä materiaaleja ilman että itse tuottaa varastoon mitään sisältöä.
Voi tietysti ajatella, että käyttäjät hyväksyvät käyttöehdot, joissa erikseen on ehto, jossa velvoitetaan käyttäjiä jakamaan tuotoksensa. Tämä ei kuitenkaan voi olla käytön ehto: on helppo nähdä, että jos tällainen ehto asetetaan, joku käyttää lisenssin suomia ehtoja ja siirtää sisällön toiseen varastoon, jossa tällaista ehtoa ei ole.
Kyse on uudesta ja melko tärkeästä ongelmasta. Opetusmateriaalien tuottamisen ja kustantamisen saralla ei ole tähän mennessä otettu huomioon sitä, miten Internetissä jo tähän mennessä julkaistut, opettajien omasta halustaan tekemät sisällöt ja ennen kaikkea Creative Commons-lisenssien alla jaettavat sisällöt muuttavat markkinoita ja toimintakenttää. Vanhat mallit eivät toimi entiseen tapaan, koska toimintakenttä muuttuu voimakkaasti.
Joka tapauksessa tulossa olevaan muutokseen kannattaa varautua, jotta se voidaan tehdä hallitusti. Siksi Suomessakin on aika käynnistää keskustelu siitä, miten Creative Commons-lisenssien mahdollistama uudentyyppinen tekijänoikeuksien hallinta otetaan huomioon toiminnassa. Yhteiskunnan etu on se, että aloilla, joilla kaupallinen kustantaminen ei ole kannattavaa, julkisella rahalla tuotettu sisältö lisensoitaisiin jollain vapaalla lisenssillä. Tämä mahdollistaisi kilpailun edullisimmasta jakelutiestä: käyttäjä voisi valita, käyttääkö esimerkiksi oppikirjaa läppärin tai PDA:n ruudulta lukien, itse tulostamanaan paperikopiona vai jonkin kirjapainon tulostamana paperikopiona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
