3.0 -polven Creative Commons -lisenssien suomennosten julkaisuehdokkaat kommentoitavissa

Vapaiden sisältöjen tekijöiden pitkään odottama uudistus, Creative Commons -lisenssien 3.0 -polven suomentaminen on loppusuoralla. Asiasta on maininta lakiasiaintoimisto Turre Legalin blogissa. Ehdotuksiin odotetaan kommentteja pikaisesti.

Creative Commons-lisenssit ovat copyleft-lisenssejä, joilla on mahdollisuus luovuttaa haluamansa osa tekijänoikeuksista, kuten kopioimis-, jälleenmuokkaus- ja jakeluoikeus yhteiseksi hyväksi. CC-lisenssiperhe on kuitenkin portaittainen ja tekijä valita lisenssistä itselleen sopivan lisenssin, esimerkiksi antamalla edellä mainitut oikeudet kaikkeen muuhun paitsi kaupalliseen käyttöön.

Lisätietoja CC-lisensseistä: http://creativecommons.fi/

Etsitään kouluja koekaniineiksi etäkokousohjelmiston seuraamiseen

Olemme kesän aikana testanneet uutta avoimen lähdekoodin videokonferenssisovellusta, Openmeetingsiä: http://code.google.com/p/openmeetings/

Ohjelmisto on osoittautunut hyväksi siitä huolimatta että se on vielä hyvin nuori. Siinä on suuri osa samoista toiminnallisuuksista kuin esim. Adoben Connect Prossa tai DimDimissä. Syy siihen miksi tämä ohjelmisto kiinnostaa meitä on se, että se mahdollistaa työpöydän jakamisen myös Linux-käyttäjälle. Tämä ei muissa vastaavissa ohjelmistoissa ole toistaiseksi mahdollista.

Ohjelmistossa on valitettavasti myös samoja rajoitteita kuin muissa vastaavissa ohjelmistoissa. Siinä on video- ja ääniyhteyksiä hoitamassa pohjalla Adoben Flash-player ja siitä seuraa mm. se, että

1) UTF-8 -merkistön käyttäjien ääkköset ovat rikki. Tämä tosin pätee kaikkiin muihinkin vastaaviin ohjelmistoihin sillä niissä kaikissa on sama Flash Player käytössä. Lisätietoa bugista: http://bugs.adobe.com/jira/browse/FP-40

2) Niillä linux-käyttäjillä joiden kamera on video for linux 2-laite (v4l2), video ei välttämättä toimi oikein. Tämä johtuu siitä, että Adobe ei ole saanut v4l2-tukea kuntoon Flashissa.

Valtavirtakäyttäjä ei kuitenkaan joudu näiden vikojen kanssa tekemisiin. Kaikkiaan ohjelmisto vaikuttaa lupaavalta. Erityisen mielenkiintoista on se, että käyttämässämme virtualisoidussa ratkaisussa ohjelmiston palvelinresurssien käyttö vaikuttaa hämmästyttävän pieneltä. Näyttäisi siltä, että kymmenen, parinkymmenen oppilaan etäopetusryhmän oppitunnin pito olisi hyvinkin mahdollista tällä ratkaisulla.

Nyt kaivataan halukkaita testaajia. Ilmoita halukkuudestasi minulle niin järjestetään testisessioita.

Iso-Britannian opetusministeriö luo vapaiden opetusmateriaalien pankin

Iso-Britannian opetusministeri Jim Knight on ilmoittanut, että hänen ministeriönsä rahoittaa uuden, vapaisiin opetusmateriaaleihin ja -sisältöihin keskittyvän "verkkovaraston" (engl. repository). OSOR uutisoi asiasta kertoen varaston sisältävän tulevaisuudessa Creative Commons Ei kaupalliseen käyttöön - Sama lisenssi -lisenssillä jaeltavaa materiaalia. Ministeri rohkaisee kouluja materiaalin vaihtoon kuvaamalla järjestelyä vaihtojärjestelmäksi, jossa koulut sitoutuvat julkaisemaan julkisella rahoituksella tehdyn sisällön palvelussa.

Ajatus on erinomainen. Sama tavoite on Taideteollisessa korkeakoulussa tehdyssä Lemill-palvelussa, jossa on jo merkittävä massa eri kielillä tehtyjä opetusmateriaaleja. Eikö Iso-Britannian kannattaisi ottaa Lemill alustakseen?

Mutta onnistuuko vastavuoroisuuteen pakottaminen? On erittäin hyvä asia jos Creative Commons -lisensseillä jakamiseen kannustetaan, koska siitä todella koituu kouluille lisäarvoa. On kuitenkin vaikea nähdä miten vaihdantatalouteen pakottaminen onnistuisi: lisenssimalli ei nähdäkseni mahdollista minkäänlaista keinoa vastavuoroisuuteen pakottamiseen. Vapaamatkustajan ongelma säilyy: mikään ei estä käyttämästä materiaaleja ilman että itse tuottaa varastoon mitään sisältöä.

Voi tietysti ajatella, että käyttäjät hyväksyvät käyttöehdot, joissa erikseen on ehto, jossa velvoitetaan käyttäjiä jakamaan tuotoksensa. Tämä ei kuitenkaan voi olla käytön ehto: on helppo nähdä, että jos tällainen ehto asetetaan, joku käyttää lisenssin suomia ehtoja ja siirtää sisällön toiseen varastoon, jossa tällaista ehtoa ei ole.

Kyse on uudesta ja melko tärkeästä ongelmasta. Opetusmateriaalien tuottamisen ja kustantamisen saralla ei ole tähän mennessä otettu huomioon sitä, miten Internetissä jo tähän mennessä julkaistut, opettajien omasta halustaan tekemät sisällöt ja ennen kaikkea Creative Commons-lisenssien alla jaettavat sisällöt muuttavat markkinoita ja toimintakenttää. Vanhat mallit eivät toimi entiseen tapaan, koska toimintakenttä muuttuu voimakkaasti.

Joka tapauksessa tulossa olevaan muutokseen kannattaa varautua, jotta se voidaan tehdä hallitusti. Siksi Suomessakin on aika käynnistää keskustelu siitä, miten Creative Commons-lisenssien mahdollistama uudentyyppinen tekijänoikeuksien hallinta otetaan huomioon toiminnassa. Yhteiskunnan etu on se, että aloilla, joilla kaupallinen kustantaminen ei ole kannattavaa, julkisella rahalla tuotettu sisältö lisensoitaisiin jollain vapaalla lisenssillä. Tämä mahdollistaisi kilpailun edullisimmasta jakelutiestä: käyttäjä voisi valita, käyttääkö esimerkiksi oppikirjaa läppärin tai PDA:n ruudulta lukien, itse tulostamanaan paperikopiona vai jonkin kirjapainon tulostamana paperikopiona.