Digitaalinen identiteetti ja sen hallinta

Kävin joulukuussa 2009 Berliinissä Online Educa-konferenssissa puhumassa LTSP:n käytöstä opetuksessa. Törmäsin siellä mielenkiintoiseen aihekokonaisuuteen: digitaalinen identiteetti ja sen hallinta Internetissä.

Steven Warburton Lontoon King's Collegesta alusti otsikolla "Digital identity: Why does it matter". Esitys keskittyi lähinnä siihen miten digitaalinen identiteetti on muodostunut ryhmäluomisen kaltaiseksi.

Shirley Williams Readingin yliopistosta puhui otsikolla "This Is Me: Exploring and Learning About Digital Identity"

Hän määrittelee digitaalisen identiteetin siten, että se on Internetin julkisissa palveluissa henkilöstä esiintyvien tietojen ja sisältöjen kokonaisuus. Ilmeisesti olen törmännyt johonkin ajankohtaiseen "näin käytämme muodikkaasti uudella tavalla vanhaa käsitettä"-ilmiöön. Aiemmin käsitteellä on tarkoitettu lähinnä tunnistautumisen ja tietosuojan näkökulmasta, mutta nyt digitaalinen identiteetti tarkoittaakin näköjään Internetissä olevan julkisuuskuvan hallintaa. Ainakin teknisempi puoli näyttää jäävän vahvasti taustalle.

Williamsin esitys sai peribrittiläisen viktoriaanisen huumorin sävyn kun hän kertoi, miten työnantajat ovat saaneet työhakemuksia ja sähköisiä CV:itä henkilöiltä, joiden sähköpostiosoite tai käyttäjätunnus on ollut muotoa "ireallydontcare" tai "fluffypinkbunnyknickers".

Graham Attwell puhui otsikolla "The Impact of Personalised Learning Environments on Digital Identity" ja oli sitä mieltä, että koulut kategorisesti vastustavat digitaalisen identiteetin muodostumista.

Margarita Pérez-Garcia puhui lasten kuvien julkaisemiseen liittyvistä ongelmista. Odotukset nousivat heti korkealle kun hän ensimmäiseksi pyysi, että hänen esittämistään kuvista ei otettaisi kuvia yksilönsuojan takia.

Ensimmäinen esimerkki: pojasta kylvyssä otettu kuva oli pistetty Flickriin. Seuraus: kuva oli löytynyt yhden Flickr-käyttäjän kuvastreamiin, jossa oli pelkkiä lapsia kylvyssä. Toisten lapsia siis.

Perusongelma Pérez-Garcian mukaan on se, että vanhemmat pistäessään lasten kuvia nettiin luovat näille digitaalisen identiteetin jota lapset eivät kykene itse hallitsemaan. Vaaroina on kuvien väärä uudelleenkäyttö esim. irroittamalla asiayhteydestään.

Pérez-Garcia kehottaa harkitsemaan vakavasti sitä, kuka on ystävä, kriittinen tarkastelu sen suhteen mitä verkkoon pistää, lapsien mahdollinen poistaminen kuvasta, tägayksen automaattinen tarkastelu, hakujen estäminen.

Olennainen sessiosta käteen jäänyt ajatus: vanhemmat hallitsevat lastensa sähköistä identiteettiä. Vanhemmat ovat siksi myös vastuussa siitä, minkälaisen sähköisen identiteetin lapset saavat haltuunsa tultuaan täysi-ikäisiksi.

Fujitsu: Patjalle voi nyt kellahtaa Linuxillakin

Fujitsu tiedottaa tänään, että heidän Patja-tukipalvelunsa on nyt Linux-yhteensopiva. Lipunheilutus koskee aluksi Novellin SuSE-linuxia.

Hyvä Fujitsu! Tervetuloa kööriin!

http://www.fujitsu.com/fi/news/pr/20091117.html

OpenMeetings-koulutukset alkavat pe 30.10.

Viime viikolla Doodle-palvelussa suoritettu huutoäänestys soveliaasta ajankohdasta päättyi selkeään lopputulokseen: yhtä lukuunottamatta jokin pe. 30.10. ajankohdista sopi kaikille vastanneille.

Siispä järjestetään pe. 30.10. kaikki kolme koulutussessiota.

Niiden kellonajat ovat 8-9, 14-15 ja 15-16.

Voit valita osallistumisaikasi vapaasti näistä kolmesta vaihtoehdosta ja osallistuminen on vieläkin mahdollista. Lähetä minulle osoitteeseen elias.aarnio [se häkkyräsäkkyrä] coss.fi sähköpostiviesti otsikolla OpenMeetings-koulutus niin voin lähettää osallistumisohjeet ja esitehtävän sähköpostitse.

OpenMeetings-koulutusta tarjolla viikolla 44

Kuten Kokkolan LTSP-työpajassa lupasin, aloitamme Avoimien ohjelmistojen tiimoilta verkkokoulutukset OpenMeetings-ohjelmistolla.

Aloitamme ensi viikolla. Tarjolla on 10 eri ajankohtaa tunnin sessiolle. Jos haluat osallistua, käy valitsemassa itsellesi sopivat ajat Doodle-kalenterista pe 23.10. klo 12:00 mennessä. Järjestän kolme sessiota suosituimpiin aikoihin. Lähetän vielä tarkemmat ohjeet ja pienen esitehtävän ilmoittautuneille perjantaina osallistumista varten - pistä siksi Doodleen kohtaan "Nimi" se sähköpostiosoite, johon haluat tiedon

http://www.doodle.com/u8dpfp8c5agizst6

a) siitä, milloin koulutus järjestetään (lähetän tiedot ajankohdista kaikille osoitteensa jättäneille)
b) tarkemmat osallistumisohjeet osoitteineen, tunnuksineen, ohjeineen jne.

Osallistuminen ei maksa mitään, mutta keräämme osallistujilta ESR-hankeraportointia varten henkilö-, koulutus- ja työnantajatietoja laskennallisen tulon keräämistä varten. Laskemme siis koulutuksen aikaisen palkkatulonne tuloksi hankkeelle. Toimistohenkilömme kysyy asian palkanlaskennaltanne.

Ensi viikon aihe on OpenMeetingsin peruskäyttö niin osallistujana kuin kokouksen/oppitunnin vetäjänäkin. OpenMeetings on videoneuvotteluohjelmisto. Tunnetuin vastine on Adoben Connect Pro. Pähkinänkuoressa: osallistujat tarvitsevat vain tietokoneen, jossa on selain ja Adoben Flash-plugin sekä mikrofonin ja kaiuttimet osallistuakseen. Verkkopuolella ainoa edellytys on se, että RTMP-protokolla menee läpi käyttämästäsi palomuurista. Jos Ylen Areena toimii, toimii todennäköisesti myös OpenMeetings.

Käsityksen siitä, miltä ohjelman käyttö näyttää saa ohjelmiston kehityssivuilta: http://code.google.com/p/openmeetings/
OpenMeetings on valittu käyttöön siksi, että se on ainoa saatavilla oleva videoneuvotteluohjelmisto, joka mahdollistaa myös Linux- ja MacOsX-käyttäjän toimimisen kouluttajana ja tämän tarvitseman kuvaruudun jakamisen muille.

Tämän jälkeen tulemme jatkamaan VALO-ohjelmistojen eli vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen opetuskäytön kouluttamista OpenMeetingsillä säännöllisesti. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia sopivista koulutusten aiheista. Ajatuksena on järjestää LTSP-aiheinen sessio joka toinen viikko ja Windows-käyttöjärjestelmällä käytettävien VALO-ohjelmistojen esittelyistunto joka toinen viikko.

Tätä viestiä saa mielin määrin levittää eteenpäin. Pyrin vastaamaan koulutuksen volyymiin tarpeen mukaan.

OpenMeetingsin pääkehittäjä vierailee Vaasassa 6.10.

Vaasan ammattikorkeakoulun OpenKvarken-väki on pistänyt tuulemaan. Siellä on kuluvan vuoden aikana tutkittu perinpohjin OpenMeetingsiä ja VOIP-asioita. Ensi viikolla on Vaasassa pidetään seminaari, johon kutsuttu vaikuttava joukko sellaisten ohjelmistojen kehittäjiä, jotka ovat osoittautuneet vaasalaisten testeissä hyviksi.

Poimintoja ohjelmasta:

13:00 ”An Open Standard IPTV Implementation in MythTV” and "Improving FFmpeg for High Definition Video Conferencing"
Robert Swain, University of Warwick, England (English)

13:30 ”The OpenMeetings community” Sebastian Wagner, Germany (English)

14:00 Coffee

14:30 ”The new applet web soft phone from Sesca – an Open Source community" Sesca ISW Ltd, MD Johan Sjöblom (presentation in Swedish slides in English)

15:00 ”We offer open source based communication tools to 1200 companies registered at Kvarken.com” JNT - Jakobstad Network & Telecom, CTO Kenneth Nylund (presentation in Swedish slides in English)

Ja vielä bisnessovellus kaupan päälle! Aivan loistavaa! Kun softa on ilmaista tarvitaan liiketoimintaan perustuva toiminta, jotta ohjelmiston kehitys pysyy yllä. Tällainen tukee sitä hienosti.

Seminaarin ilmoittautumissivu löytyy täältä. Rekisteröitymisen viimeinen päivä on jo Kun kerran OpenMeetingsistä puhutaan aiheena, seminaarin seuraaminen on mahdollista myös OpenMeetingsin kautta etänä. Myös sitä varten vaaditaan rekisteröityminen, jotta käyttämääriin voidaan varautua.

LTSP-työpaja Kokkolassa 5.-6. lokakuuta

Nyt on länsirannikollakin mahdollisuus käpistellä omin käsin LTSP:tä eli Linux Terminal Server Projectia. Loppiaisen tienoilla pidimme vastaavan pajan Uudessa Valamossa, mistä vieläkin lämmin kiitos.

Tällä kertaa kokoonnumme Mäntykankaan koulussa, jossa on Asmo Koskisen rakentama LTSP-ympäristö. Yöpyminen tapahtuu Vasikkasaaren leirikeskuksessa. Lue lisää Ubuntu Suomen wikistä ja ilmoittaudu mukaan.

Edit: Tällä kertaa keskitymme LTSP-ympäristön rakentamiseen usean palvelimen klusterina. Tieteellisen laskennan keskus CSC:ssä työskentelevä Arto Teräs toimii klusteriasiantuntijana.

Koulutus on maksuton, ruokaakaan ei tosin tarjota vaan ruokailut kuten matkatkin kukin osallistuja tekee omalla kustannuksellaan.

Edit 31.08.: Lisää aiheesta Ubuntu-blogissa.

Mitä - eikö Ubuntu 8.04 LTSP-pääte soita CD-levyä?

Eräästä LTSP:tä käyttävästä koulusta tuli kysymys, johon en osannut vastata. Ohjelma-CD -levyjen käynnistäminen LTSP-päätteissä onnistuu ongelmitta, mutta tavalliset audio-cd -levyt eivät sitten kirveelläkään. Tähän pitäisi löytää ratkaisu erityisesti kieltenopettajien käyttämiä levyjä varten.

Ääni-cd:n kohdalla paikallisen aseman käyttäminen on aika hankala juttu. Syy tähän on siinä miten LTSP-pääte eroaa tavallisesta PC-laitteesta. LTSP:n tapauksessa ohjelmat, myös sovellus, joka soittaa sitä cd-levyä ajetaan oletusarvoisesti siellä päätteellä. Näin ollen datan virta levyä soitettaessa olisi cd-asema -> paikallisverkko -> palvelin, jossa suoritin muuntaa audiodatavirran äänikortille sopivaksi -> paikallisverkko -> ääni pullautetaan ulos koneen äänikortista.

Nopeassa paikallisverkossa tämä ei ole mikään ongelma. Valitettavasti 8.04 -polven Ubuntussa ei kuitenkaan ole helppoa keinoa toistaa audio cd -levyjä.

Käännetäänpä tappio voitoksi kysymällä: "Kuka niitä lättyjä haluaa kuljettaa mukanaan?" ja kehitetään kiertotie. Ripataan levyn audioraidat tarkoitukseen soveltuvalla, jokaisesta Ubuntusta löytyvällä ohjelmalla ja tallennetaan sisältö opettajan levyalueelle.

Sopiva sovellus on Musiikkimaija, joka löytyy Ubuntun valikoista nykyään tylsääkin tylsemmällä nimellä "CD-levyjen kopiointi" Ääni & video-valikon alta. Musiikkimaija käyntiin, levy koneeseen, asetukset sopiviksi ja avot - tiedostot muunnetaan muotoon, jota voi soittaa vaikka Ubuntun elokuvasoittimella.

Tietysti olisi hyvä jos ne audio-cd -levyt soisivat siinä työasemassa paikallisesti. Kelpaisiko tämä kuitenkin ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi?

Flash Playerin UTF-8 -bugiin kiertotie Linuxille

Kirjoitin viime viikolla Flash Playerin UTF-8 -bugista, joka rikkoo Linux- ja MacOsX-käyttäjien ääkköset. Adobe ei ole reagoinut asiaan edelleenkään mitenkään mutta asiaan on nyt ratkaisu.

OpenStreetMap-palvelun ylläpitäjä Richard Fairhurst on julkistanut pätkän koodia, jolla bugi voidaan kiertää. Jäämme odottamaan kuinka nopeasti korjaus saadaan erilaisiin UTF-8 -bugista kärsiviin palveluihin kuten OpenMeetingsiin, jota olemme testanneet viime aikoina ja törmänneet tähän bugiin.

Alkuperäinen Adobelle viasta jätetty bugiraportti on myös seuraamisen arvoinen. Sinne ilmestyy varmaan käyttäjien kommenttien lisäksi tieto siitä kun vika joskus korjataan.

Mikä UTF-8 -merkistön tukemisessa on Adobelle niin vaikeaa?

Olemme kuluneen vuoden aikana testanneet useita erilaisia videokokouksiin tai -konferensseihin käytettäviä ohjelmistoja. Tavoitteena on ollut löytää mahdollisimman tehokas, kevyt ja käyttöjärjestelmäriippumaton työkalu koulujen käyttöön täyttämään muun muassa etäopetuksen tarpeita.

Adobe on tehnyt vakuuttavaa jälkeä Flashin kanssa. Muun muassa kaikissa testaamissamme konferenssiohjelmistoissa hoidetaan Flash Playerilla videokuvan ja äänien hallinta. Voittopuolisesti ratkaisu toimii ongelmitta. Meidän ei-englanninkielisten kannalta Flashissa on kuitenkin erittäin paha puute: se ei tue UTF-8 -merkistöä kunnolla kuin Windows-käyttöjärjestelmässä.

Unicode-merkistön päätarkoitus on poistaa vanhoihin merkistöihin liittyvä ongelma: kun kaikki eri kielten merkistöt eivät mahtuneet samaan 7-bittiseen merkistöön, käytettiin monia eri kansallisia merkistöjä. Sen jälkeen päästiin tilanteeseen, jossa 8-bittisessä merkistössä sentään saatiin tungettua suurin osa saman kieliperheen tarvitsemista merkeistä samaan merkistöön. Niinpä mekin Euroopassa olemme sujuvasti käyttäneet ISO 8859-15 -merkistöä, joka sisältää jopa €-symbolin.

UTF-8 -merkistön hienous on siinä, että se mahdollistaa jotakuinkin kaikkien luonnollisten kielten kirjoittamisen yhdellä ja samalla merkistöllä. Eri kielten erikoismerkit siis näkyvät oikein ilman, että vaihdellaan merkistöjä alvariinsa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että Suomessa voidaan opettaa venäjää tai espanjaa Internetissä siten, että kaikkien kielten erikoismerkit voidaan kirjoittaa oikein kaikille.

Edistyksellisissä käyttöjärjestelmissä kuten useissa Linux-jakeluversioissa ja MacOsX:ssä UTF-8 on käytössä oletusmerkistönä. Tätä taustaa vasten on erikoista, että Adobe ei saa korjattua Flash Playeria siten, että UTF-8 -merkistön käyttäminen olisi mahdollista Flashilla toteutetuissa verkkopalveluissa. Tästä syystä MacOsX- ja Linux-käyttäjän UTF-8 -ääkköset ovat rikki tällä tavoin mm. Adoben omaa Connect Pro-tuotetta käytettäessä:

Elias: ÄÄkköset eivät näytä oikein toimivan....

Tai sama Openmeetings-ohjelman chat-ikkunasta katsottuna:



Tilanne on mielenkiintoinen: toisaalta Adobe on aukaissut uusia uria julkaisemalla avoimena lähdekoodina muun muassa Adobe Open Source Media Frameworkin. Tämä siirto todennäköisesti on kaikkien kannalta edullinen. Tätä taustaa vasten on todella kummallista, että UTF-8 -tuen kaltaista perusasiaa ei ole saatu korjattua puolessatoista vuodessa. Bugiraportti asiasta on tehty huhtikuun 9. päivänä 2008.

Adobe istuu asiassa Flashin koodin päällä tavalla, joka tuo esiin suljettujen ohjelmistojen perusongelman: jos ohjelmiston omistajaa ei kiinnosta jonkin vian korjaaminen, käyttäjät eivät voi tehdä muuta kuin antaa palautetta ja kiukutella. Avoimessa maailmassa tällainen käytös ei vetelisi - kiukustuneet käyttäjät olisivat korjanneet ohjelmiston jo moneen kertaan. Siksi tärkeästä asiasta on monelle kyse. Mitenköhän Adoben saisi ymmärtämään asian merkityksen?

Etsitään kouluja koekaniineiksi etäkokousohjelmiston seuraamiseen

Olemme kesän aikana testanneet uutta avoimen lähdekoodin videokonferenssisovellusta, Openmeetingsiä: http://code.google.com/p/openmeetings/

Ohjelmisto on osoittautunut hyväksi siitä huolimatta että se on vielä hyvin nuori. Siinä on suuri osa samoista toiminnallisuuksista kuin esim. Adoben Connect Prossa tai DimDimissä. Syy siihen miksi tämä ohjelmisto kiinnostaa meitä on se, että se mahdollistaa työpöydän jakamisen myös Linux-käyttäjälle. Tämä ei muissa vastaavissa ohjelmistoissa ole toistaiseksi mahdollista.

Ohjelmistossa on valitettavasti myös samoja rajoitteita kuin muissa vastaavissa ohjelmistoissa. Siinä on video- ja ääniyhteyksiä hoitamassa pohjalla Adoben Flash-player ja siitä seuraa mm. se, että

1) UTF-8 -merkistön käyttäjien ääkköset ovat rikki. Tämä tosin pätee kaikkiin muihinkin vastaaviin ohjelmistoihin sillä niissä kaikissa on sama Flash Player käytössä. Lisätietoa bugista: http://bugs.adobe.com/jira/browse/FP-40

2) Niillä linux-käyttäjillä joiden kamera on video for linux 2-laite (v4l2), video ei välttämättä toimi oikein. Tämä johtuu siitä, että Adobe ei ole saanut v4l2-tukea kuntoon Flashissa.

Valtavirtakäyttäjä ei kuitenkaan joudu näiden vikojen kanssa tekemisiin. Kaikkiaan ohjelmisto vaikuttaa lupaavalta. Erityisen mielenkiintoista on se, että käyttämässämme virtualisoidussa ratkaisussa ohjelmiston palvelinresurssien käyttö vaikuttaa hämmästyttävän pieneltä. Näyttäisi siltä, että kymmenen, parinkymmenen oppilaan etäopetusryhmän oppitunnin pito olisi hyvinkin mahdollista tällä ratkaisulla.

Nyt kaivataan halukkaita testaajia. Ilmoita halukkuudestasi minulle niin järjestetään testisessioita.

Verkkopalveluiden ehtojen sudenkuopista

Pidin alkuvuodesta AVO-hankkeen online-seminaarissa esityksen siitä, minkälaisia ongelmia erilaisten Internet-palveluiden opetuskäyttöön liittyy. Kiinnitin lähinnä huomioni siihen, mitä seurauksia on sillä tosiseikalla, että suurin osa käyttäjistä ei lue lainkaan käyttöehtoja vaan klik-klik, tuosta vain hyväksyvät ehdot lukematta. Aikaisemmin, esimerkiksi asennettaessa vaikka freeware-ohjelmaa omalle koneelle tällä ei ollutkaan niin merkitystä. Sosiaalisten Internet-palveluiden myötä tilanne kuitenkin muuttuu olennaisesti: jonkin palvelun houkuttelevin ominaisuus on sen käyttäjät ja heidän tuottamansa sisältö. Kysymyksen "liittyäkö vai ei?" vastaus riippuu pitkälti siitä, kuka palvelua suosittelee.

Alkuperäinen esitys on saatavana PDF-muotoisena.

Seuraavassa sisältö auki kirjoitettuna:

Internet on pullollaan hienoja ja hyödyllisiä palveluita, joita otetaan käyttöön. Internetin globaali luonne hävyttää sen tosiasian, että palvelut tuotetaan fyysisesti jossain ja niitä käytetään jossain toisaalla, usein pitkänkin matkan päässä toisistaan. Sekä käyttäjä että tuottaja toimivat kuitenkin jonkin valtion lainsäädännön alla.

Kun palveluiden käyttö leviää suusta suuhun-suosituksin, palvelusta syntyy luotettava kuva. Luottamus ei kuitenkaan kohdistu tarkkaan ottaen palveluun vaan suosittelijaan. Käytännössä luottamus rakentuu jotenkin näin: "Kyllä se on varmaan OK kun tuokin sitä käyttää." On kuitenkin selvää, että tällainen ajatus ei vapauta käyttäjää niistä velvoitteista jotka hän hyväksyy sopimuksen tehdessään vaikka ei lukisi sitä.

Jos oppilaitos tai yritys vie tietoja EU:n ulkopuolelle, sen tulisi vähintäänkin tietää mihin maahan niitä ollaan viemässä ja tallentamassa. Tätä ei moni ole varmaan tullut ajatelleeksi. Erilaisia palveluita käyttävän opettajan kannalta arkisempi tapaus on se, voiko organisaatio velvoittaa työntekijänsä tai opiskelijansa antamaan luvan tietojen vientiin jotta opiskelu tai työnteko on mahdollista? Monella maahanmuuttajalla on taustansa vuoksi syy tuntea tervettä epäluuloa tiettyjen maiden harjoittamaa tiedustelutoimintaa kohtaan. On kummallinen ajatus, että poliittisesti aktiivisen muslimisuvun vesan täytyisi rekisteröityä Yhdysvalloissa sijaitseviin palveluihin osallistuakseen oppimiseen täysipainoisesti.

Henkilötietolain 22§ säätää asiasta näin:

Henkilötietoja voidaan siirtää Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueen tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle ainoastaan, jos kyseisessä maassa taataan tietosuojan riittävä taso.

Tietosuojan tason riittävyys on arvioitava ottaen huomioon tietojen luonne, suunnitellun käsittelyn tarkoitus ja kestoaika, alkuperämaa ja lopullinen kohde, asianomaisessa maassa voimassa olevat yleiset ja alakohtaiset oikeussäännöt sekä käytännesäännöt ja noudatettavat turvatoimet.

Vaikka toisen ihmisen houkutteleminen jonkin palvelun käyttämiseksi ei tietenkään ole henkilötietojen viemistä, opettajan tai muussa vastaavassa auktoriteettiasemassa olevan tulisi mielestäni olla tietoinen ja pohtia asiaa.

Ongelman ydin on sangen hirtehinen: samalla kun ohitetaan ohituskaistalla oppilaitoksen tietohallinto, joka ei millään pysty tarjoamaan sellaista palvelutasoa, mitä Internet-nimisessä karkkikaupassa on, jätetään samalla tekemättä tietohallinnolle kuuluvat työt tietoturvaan ja henkilösuojaan liittyen. Voihan näin tietysti toimia, mutta silloin on kyllä valmistauduttava ottamaan vastaan kritiikkiä toiminnastaan. Se etäinen ja hidas tietohallintokin kun tekee kuitenkin sekin jotain - muun muassa huolehtii käyttäjien tietosuojasta.

Kun meillä on jo tilanne, jossa palveluita käytetään laajalti, kenen pitäisi lukea käyttäjäsopimukset suurennuslasilla? Onko se yksittäisen opettajan, koulutoimen vai kenties peräti Opetushallituksen tai Opetusministeriön tehtävä? Selvää on, että tätä työtä ei tällä hetkellä kukaan tee järjestelmällisesti.

Sillä välin kun tällaista kattavaa tietoa odotellaan kannattaa ottaa huomioon seuraavat asiat:

Yhdysvalloissa ei ole kattavaa tietosuojalainsäädäntöä vaan tietosuoja-asiat ovat hajallaan eri laeissa. EU:ssa sen sijaan on tietosuojan kannalta koherentimpi ja kattavampi lainsäädäntö.
Internet-palveluiden käyttäjien kannalta on yksi erittäin olennainen ero: USA:ssa ei ole lainsäädäntöä, joka sääntelisi sitä, miten muiden kuin USA:n kansalaisten henkilö- ja muita tietoja saa käsitellä. Vuoden 1974 sinänsä tiukka Privacy Act ei koske kuin omia kansalaisia. Tämä on ollut pitkään kiistan aihe EU:n ja USA:n välillä. Mikään ei estä yhdysvaltalaista palveluntarjoajaa myymästä tietojasi edelleen tai yhdistämästä niitä johonkin toiseen tietuejoukkoon, jotta saadaan selville esimerkiksi se, mitä sinulle kannattaa mainostaa. Vakavampiakin käyttötapoja varmaan moni keksii.

Facebookin liiketoimintamalli perustuu pitkälti siihen, että käyttäjille kohdennetaan mainontaa. Kohdentaminen edellyttää data mining -tekniikoiden käyttöä. Käyttäjän kannalta on epämiellyttävää, että näin kerättyä tietoa voidaan lain estämättä yhdistää muista lähteistä saatuihin tietoihin ja käyttää hyväksi.

Yhteisöpalvelu Ningin käyttöehdot sisältävät erikoisen yksityiskohdan. Käyttäjätunnuksen tekeminen työsähköpostiosoitteella tarkoittaa, että Ningin mukaan syntyy sopimus edustamasi organisaation tai yhtiön ja Ningin välille. Näin ollen jos tulee jotain ongelmia, kiistaosapuolina ovat Ning ja työnantajasi tai edustamasi organisaatio. Kävin Ningiä ylläpitävän yrityksen PR-osaston kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa asiasta. Ystävällinen asiakaspalvelija ei ymmärtänyt mitä omituista tässä on:

You represent that you are fully able and competent to enter into the
terms, conditions, obligations, representations and warranties set forth
in these Terms of Service. If you are using or creating a Social Network
on the Ning Platform as a representative of a company or legal entity,
(i) you represent that you have the authority to enter into this
Agreement on behalf of that company or entity, and (ii) you agree that
the terms "*you*" and "*your*" in this Agreement refers to your company
or legal entity.

Tekijänoikeudet ovat myös harkitsemisen arvoinen yksityiskohta. Monen verkkopalvelun käyttöehdoissa on maininta siitä, että palveluntarjoajalla on oikeus käyttää käyttäjän luomaa sisältöä esimerkiksi palvelun markkinoimiseen. Osassa jopa tekijänoikeudet siirtyvät palveluntarjoajalle yhtäläisin oikeuksin kuin tekijällä. Tämä jää monesti huomaamatta.
Esimerkki: työryhmä tekee oppimateriaalia. Kustantaja kiinnostuu materiaalista ja olisi kiinnostunut sen julkaisemisesta. Vaan mitenkäs myyt kun oikeudet ovat myös palveluntarjoajalla?

Joissain verkkopalveluissa, esimerkiksi Facebookissa, SecondLifessa ja Ningissä on mahdollista rakentaa erilaisia sovelluksia palveluntarjoajan ohjelmistoalustalle. Nämä ovat suoritettavaa ohjelmakoodia. Palikoita voi tarjota palveluntarjoajan lisäksi myös kolmannet osapuolet.
Huomioitavaa: palveluntarjoaja sanoutuu käyttöehdoissaan irti kaikesta 3. osapuolen sovellusten aiheuttamasta. Nyt jo on esimerkkejä Facebook-madoista. Käyttäjien olisi syytä ymmärtää, mitä suoritettavan ohjelmakoodin ajamisen salliminen koneessa tarkoittaa.

Monien palveluntarjoajien käyttöehdoissa on erittäin kummallinen periaate: ehtojen muutoksista ei ilmoiteta käyttäjälle lainkaan vaan tämän edellytetään käyvän säännöllisin väliajoin lukemassa käyttöehdot sen varalta, että niitä on päivitetty. Tällaisia ovat esimerkiksi Wikispaces ja Facebook. Oletan, että käytäntö on mahdollinen USA:ssa. EU:n alueella tällainen käytäntö ei ymmärtääkseni ole luvallinen.

Palveluiden ja sovellusten siirtyessä yhä enemmän Internet-pohjaisiksi, niin sanotusti ”pilveen”, käyttäjien ja tietohallinnonkin valistamisesta tulee aiempaa tärkeämpää. Tietosuoja-asiat on otettava huomioon vaikka palveluita kuinka kivasti pulpahtelisi maailman ääristä.
Haastavinta on popularisoida aidot tietoturva- ja tietosuojaongelmat siten, että käyttäjät ymmärtävät asian ja ohjeistuksen noudattaminen muuttuu mielekkääksi ja sen hyödyt ymmärretään sen sijaan, että aina vain naristaan.

Lyhyt Survival list näiden asioiden kanssa painiville:

• Omalla palvelimella ajettava palvelu on aina paras. Silloin ei tarvitse tehdä sopimuksia muiden kanssa.

• Suosi EU-alueella tuotettavia palveluita, koska lainsäädäntö on harmonisoitu EU:ssa. Ei tule ongelmia.

• Lue käyttöehdot läpi. Jos ne ovat käsittämättömät, luetuta jollain asiantuntijalla.Konsultoi organisaatiosi tietohallintoa epäselvissä kysymyksissä.
  

EduCOSS-postituslista käyttöön

Selvitämme pikapuoliin kyselyllä vapaiden ja avoimen lähdekoodin (VALO) ohjelmistoja käyttävien koulujen ja oppilaitosten tarpeita tuen ja viestinnän suhteen. Jo ennen sitä otamme kuitenkin jo ensimmäisen askeleen ja tarjoamme kaikkien tarvitsevien käyttöön EduCOSS-postituslistan.

Lista on tarkoitettu kaikenlaisia vapaita ja avoimia ohjelmistoja koskevaan keskusteluun oli kyse sitten Firefox-, OpenOffice.org-, Linux-, LTSP- tai muusta asiasta.

Lisätietoja ja listan tilaukset: http://lists.coss.fi/mailman/listinfo/educoss

Kun liikenne kasvaa niin suureksi, että kaikki eivät jaksa enää lukea kaikkea, vaihdamme tagattavaan foorumiviestintään tai jaamme päälistan useampiin alalistoihin. Tervetuloa saamaan tämä tilanne aikaan mahdollisimman pian!

Iso-Britannian opetusministeriö luo vapaiden opetusmateriaalien pankin

Iso-Britannian opetusministeri Jim Knight on ilmoittanut, että hänen ministeriönsä rahoittaa uuden, vapaisiin opetusmateriaaleihin ja -sisältöihin keskittyvän "verkkovaraston" (engl. repository). OSOR uutisoi asiasta kertoen varaston sisältävän tulevaisuudessa Creative Commons Ei kaupalliseen käyttöön - Sama lisenssi -lisenssillä jaeltavaa materiaalia. Ministeri rohkaisee kouluja materiaalin vaihtoon kuvaamalla järjestelyä vaihtojärjestelmäksi, jossa koulut sitoutuvat julkaisemaan julkisella rahoituksella tehdyn sisällön palvelussa.

Ajatus on erinomainen. Sama tavoite on Taideteollisessa korkeakoulussa tehdyssä Lemill-palvelussa, jossa on jo merkittävä massa eri kielillä tehtyjä opetusmateriaaleja. Eikö Iso-Britannian kannattaisi ottaa Lemill alustakseen?

Mutta onnistuuko vastavuoroisuuteen pakottaminen? On erittäin hyvä asia jos Creative Commons -lisensseillä jakamiseen kannustetaan, koska siitä todella koituu kouluille lisäarvoa. On kuitenkin vaikea nähdä miten vaihdantatalouteen pakottaminen onnistuisi: lisenssimalli ei nähdäkseni mahdollista minkäänlaista keinoa vastavuoroisuuteen pakottamiseen. Vapaamatkustajan ongelma säilyy: mikään ei estä käyttämästä materiaaleja ilman että itse tuottaa varastoon mitään sisältöä.

Voi tietysti ajatella, että käyttäjät hyväksyvät käyttöehdot, joissa erikseen on ehto, jossa velvoitetaan käyttäjiä jakamaan tuotoksensa. Tämä ei kuitenkaan voi olla käytön ehto: on helppo nähdä, että jos tällainen ehto asetetaan, joku käyttää lisenssin suomia ehtoja ja siirtää sisällön toiseen varastoon, jossa tällaista ehtoa ei ole.

Kyse on uudesta ja melko tärkeästä ongelmasta. Opetusmateriaalien tuottamisen ja kustantamisen saralla ei ole tähän mennessä otettu huomioon sitä, miten Internetissä jo tähän mennessä julkaistut, opettajien omasta halustaan tekemät sisällöt ja ennen kaikkea Creative Commons-lisenssien alla jaettavat sisällöt muuttavat markkinoita ja toimintakenttää. Vanhat mallit eivät toimi entiseen tapaan, koska toimintakenttä muuttuu voimakkaasti.

Joka tapauksessa tulossa olevaan muutokseen kannattaa varautua, jotta se voidaan tehdä hallitusti. Siksi Suomessakin on aika käynnistää keskustelu siitä, miten Creative Commons-lisenssien mahdollistama uudentyyppinen tekijänoikeuksien hallinta otetaan huomioon toiminnassa. Yhteiskunnan etu on se, että aloilla, joilla kaupallinen kustantaminen ei ole kannattavaa, julkisella rahalla tuotettu sisältö lisensoitaisiin jollain vapaalla lisenssillä. Tämä mahdollistaisi kilpailun edullisimmasta jakelutiestä: käyttäjä voisi valita, käyttääkö esimerkiksi oppikirjaa läppärin tai PDA:n ruudulta lukien, itse tulostamanaan paperikopiona vai jonkin kirjapainon tulostamana paperikopiona.

Ottaako Venäjä avoimen lähdekoodin taloutensa tukijalaksi?

Jokin aika sitten kirjoitin siitä, miten Venäjällä ollaan ottamassa kouluissa käyttöön tarkoitukseen varta vasten tehtävää Linux-jakelua. Nyt hankkeesta kuuluu mielenkiintoisia uutisia.

Pitkän linjan IT-journalisti Glyn Moody kirjoittaa blogissaan löytämästään Liberatum.ru:n artikkelista, josta löytyy kaksi erittäin mielenkiintoista asiaa.

Ensiksi: koulujen käyttöön tehdyn Linux-version tekeminen maksoi noin kolmanneksen arvioidusta. Hankkeeseen kuluu tämänhetkisen arvion mukaan 180-250 miljoonaa ruplaa alun perin arvioidun 650 miljoonan sijaan.

Toinen sitaatti on mielenkiintoisempi. Sen mukaan Medvedev ilmoitti, että koulujen siirtymä ja opettajien kouluttaminen on vasta alkua. Jatkossa seuraa yhä enenevää kansallista siirtymistä vapaiden ohjelmistojen käyttöön, tarkoituksena on "luoda vapaille ohjelmistoille perustuva laatutuote, joka ottaa huomioon arkiset realiteettimme."

Tietysti tämä voidaan ohittaa sanomalla, että Venäjällä taloudellinen kurimus on niin suuri, että näin on pakko menetellä. Sama argumentti soveltuu varmasti myös Yhdysvaltoihin, jossa Obaman elvytyspakein uumoillaan nostavan vapaiden ohjelmistojen suosiota opetussektorilla.

Omahyväinen "meillä ei mene niin huonosti kuin noilla" -argumentti ei kuitenkaan pure Kiinaan, joka kuitenkin on maailman voimakkaimmin kasvava talous. Kiinassahan länsimaisten ohjelmistojen valistustyö, jonka ydinviesti oli "teidän ei pidä käyttämän piraattiohjelmistoja tai emme käy kauppaa kanssanne" sai aikaan sen, että kiinalaiset loivat Red Flag Linuxin, jota käytetään laajalti Kiinassa erityisesti hallinnossa.

Spekulaatio: Obaman tukitoimet tuovat Linuxin yhä useampaan amerikkalaiskouluun

Obaman hallinnon uusi elvytyspaketti tähtää Yhdysvaltain talouden uuteen elvyttämiseen yhteiskunnan avainsektoreilla. Yksi näistä on luonnollisesti opetussektori.

Yhdysvaltalainen Matt Hartley pohtii artikkelissaan Linux-käyttöjärjestelmän ja muiden VALO-ohjelmistojen (vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmat) käytön etuja. Mielenkiintoista, että Hartleyn argumentit ovat hyvin samansuuntaisia kuin mitä täällä Suomessa on käytetty jo pitkään:

• Taantuva julkinen talous yhdistettynä opetussektorin kasvaviin tietotekniikkatarpeisiin on vaikea yhtälö ratkaistavaksi.
• Suljettujen käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen perinteinen mammuttitauti: alati kasvavat teho- ja resurssivaatimukset tekevät yhtälöstä vielä vaikeamman etenkin kun tähän suuntaukseen ei näy mitään muutosta. Pientä ja kaunista on todella vähän - suurta ja "näyttävää" on sitäkin enemmän.
• Koulujen tietotekniikkaan käytettävissä olevat varat vaihtelevat rajusti: osa kouluista pystyy vaihtamaan koneet uusiin joka kolmas vuosi - toiset saavat olla tyytyväisiä siihen, että ylipäätään on jotain koneita.
• Linuxin käyttö mahdollistaa sellaisten tietokoneiden käyttöiän jatkamisen, joiden suorituskyky ei enää riitä viimeisimpien suljettujen käyttöjärjestelmien ajamiseen.

Kaikkiaan VALO-ohjelmistojen käyttö johtaa tilanteeseen, jossa kokonaisuus on paljon edullisempi ja ennakoitavampi kuin suljettuja ohjelmistoja käytettäessä. Kyse on yksinkertaisesti kaikin tavoin kestävämmästä vaihtoehdosta.

Hartley listaa Yhdysvaltalaisia hankkeita, joissa on jo tehty laajamittaisia Linux-käyttöönottoja muun muassa 2006 Indianan ja 2007 Ohion osavaltiossa. On mielenkiintoista, että Hartleyn ei mainitse lainkaan LTSP- eli Linux Terminal Server Projectia, joka nähdään Suomessa edullisena tapana tuottaa perustietotekniikkapalvelut oppilaitoksiin. Tässä mallissa käytetään PC-koneiden sijaan verkosta käynnistyviä päätteitä, jotka eivät sisällä kiintolevyä tai siltä ajettavaa käyttöjärjestelmää lainkaan. Tästä seuraa halvempi konekanta, kokonaisuuden parempi hallittavuus, merkittävästi pienempi sähkönkulutus, helpompi ylläpito, pienemmät ja kuiskauksehiljaiset "koneet" sekä mahdollisuus käyttää niitä "ikivanhoja" PC-koneita myös päätteinä sen sijaan että kipullaan niiden kierrätyksen kanssa. Ehkäpä tässä asiassa olemme todella edellä Pohjois-Amerikkaa.

On mielenkiintoista nähdä, kummassa maassa VALO-ohjelmistot yleistyvät kouluissa enemmän, Yhdysvalloissa vai Venäjällä, jossa on tehty päätös tuottaa kouluille oma Linux-jakeluversio. Muutakin saa käyttää mutta rahat siihen täytyy sitten etsiä itse. Venäjän koulu-Linuxin käyttöönotto on aikataulutettu tapahtuvaksi tämän kalenterivuoden aikana.

Eikö Suomessa kannattaisi ajatella asiaa käänteisesti moiseen käskymentaliteettiin nähden? VALO-ohjelmistot takaavat hyvin kustannustehokkaan tavan tuottaa tarvittavat peruspalvelut myös talouskurimuksessa kipuileville kurjalistokunnille. Saahan sitä tietysti muutakin käyttää, mutta totuus on se, että VALO-ohjelmien edut ovat niin suuret, että on vaikea nähdä miten vastaavat toiminnallisuudet ja palvelut voitaisiin tuottaa yhtä tehokkaasti suljetuilla ohjelmilla. VALO kannattaa nimensä mukaisesti nähdä pelastavana turvaverkkona, jolle on mahdollista kellahtaa kun resurssit eivät vain kerta kaikkiaan riitä.

Kemiönsaarella selvitetty LTSP-järjestelmän käyttöönottoa

Kemiönsaari on Turun ja Salon välisen linjan puolivälista etelään sijaitseva, vastikään vuoden vaihteessa muodostettu uusi kunta. Siihen kuuluvat vanhat Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kunnat.

Uudessa kunnassa on otettu ennakkoluuloton askel: paikallinen konsultti Sami Lappalainen on selvittänyt kunnan toimeksiannosta LTSP-järjestelmien käyttöönottoa kunnan kouluissa. Selvitys kokoaa mielenkiintoisella tavalla yhteen jo olemassa olevia selvityksiä, teknisiä kuvauksia ja muuta materiaalia.

Erityisen mielenkiintoiseksi selvityksen tekee Lappalaisen tekemä laskelma LTSP-järjestelmän virrankulutuksesta verrattuna vastaavaan Windows-PC -luokkaan:

"Jos lasketaan esim. 20 päätteen järjestelmää, vievät päätteet + palvelin sähköä
300W + 20x10W = 500W - vuodessa 500W*8760h = 4380kWh hankintahintaan
2000€ + 20x200€ = 6000€
Sama järjestelmä PC:illä toteutettuna
20x150W = 3000W - vuodessa 3000W*8760h = 13140kWh hankintahintaan
20x300€ = 6000€
Mikäli sähkön hinta on esim. 0,08€/kWh, säästää 20 päätteen järjestelmä PC-järjestelmään verrattuna 13140-4380kWh*0,08€/kWh = 700,80 € vuodessa. Joka vuosi."

En ole aiemmin törmännyt näin yksityiskohtaiseen vertailuun. Se on ansiokasta. Seitsemänsadan euron vuosittainen säästö on jo tuntuva kun luokkia on kunnassa kuitenkin useita.

Raportista sen sijaan puuttuu yksi olennainen säästökohde: LTSP-järjestelmä vähentää ylläpidon kallista "adidas-duunia" eli edestakaisin kävelemistä. Kun kaikki ohjelmistot ovat yhdellä palvelimella, ylläpidon toimet keskittyvät sen ylläpitämiseen ja rikkinäisten päätteiden korvaamiseen ehjillä. Tämä on poikkeuksetta huomattavasti vähätöisempää ja siten halvempaa kuin PC-ympäristön ylläpito - oli koneiden käyttöjärjestelmä mikä tahansa.