Kemistä kajahtaa opetuksen tietotekniikan VALOa myös verkkoon

Järjestämme Kemissä yhteistyössä Kemin opetustoimen pyörittämän Oppimisympäristö vaihtoehtoisessa käyttöjärjestelmässä-hankkeen kanssa 5.-6. lokakuuta seminaarin Kemissä opetuksen tietotekniikasta. Painopiste on vapaissa ja avoimissa ohjelmistoissa (VALO-ohjelmistot) sekä opetuksen tietohallinnossa.

Vilkaise seminaarin ohjelmaa ja osallistu etänä!

Seminaaria voi seurata verkossa osoitteessa http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/edukemix

Tarvitset kuuntelemiseen tietokoneen, jonka selainohjelmassa on asennettuna Flash-lisäosa.

17 € Linux-koneesta ratkaisu kehitysmaiden oppilaskoneiksi?

Englantilainen Raspberry Pi Foundation on julkaissut mielenkiintoisen kehitysprojektin. Arviolta 25 dollarin eli noin 17 euron hintainen, Ubuntulla toimivan USB-väylällä näyttöön, näppäimistöön hiireen ja tietysti Internetiin kytkettävä minikone on vielä alkutaipaleellaan. Kokonaisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Ominaisuuslistaa:

* 700MHz ARM11
* 128MB SDRAM-muistia
* OpenGL ES 2.0
* 1080p30 H.264 dekoodaus
* Komposiitti- ja HDMI video-ulostulot
* USB 2.0
* SD/MMC/SDIO muistikorttipaikat
* Yleiskäyttöinen I/O-väylä
* Valo-ohjelmistoja (Ubuntu, Iceweasel, KOffice, Python)

Demolaitteesta otetussa kuvassa näppäimistö, hiiri ja näyttö on kaikki kytketty USB-liitännällä. Näyttösignaalin kytkeminen vaatinee siis jonkinlaisen USB-sovittimen tai -hubin käyttöä.

Raspberry Pi Foundationin takana on Tietokone-lehden artikkelin mukaan legendaarisen 80-luvun videopeli Eliten ohjelmoija David Braben.

Myös Geek.com julkaisi videopätkällä terästetyn jutun laitteesta.

Huomatkaapa, että sivulla nimenomaan pyydetään ideoita siitä, miten moista vekotinta voitaisiin käyttää opetuksessa. Ei kun ideamylly laulamaan!

Mitä - eikö Ubuntu 8.04 LTSP-pääte soita CD-levyä?

Eräästä LTSP:tä käyttävästä koulusta tuli kysymys, johon en osannut vastata. Ohjelma-CD -levyjen käynnistäminen LTSP-päätteissä onnistuu ongelmitta, mutta tavalliset audio-cd -levyt eivät sitten kirveelläkään. Tähän pitäisi löytää ratkaisu erityisesti kieltenopettajien käyttämiä levyjä varten.

Ääni-cd:n kohdalla paikallisen aseman käyttäminen on aika hankala juttu. Syy tähän on siinä miten LTSP-pääte eroaa tavallisesta PC-laitteesta. LTSP:n tapauksessa ohjelmat, myös sovellus, joka soittaa sitä cd-levyä ajetaan oletusarvoisesti siellä päätteellä. Näin ollen datan virta levyä soitettaessa olisi cd-asema -> paikallisverkko -> palvelin, jossa suoritin muuntaa audiodatavirran äänikortille sopivaksi -> paikallisverkko -> ääni pullautetaan ulos koneen äänikortista.

Nopeassa paikallisverkossa tämä ei ole mikään ongelma. Valitettavasti 8.04 -polven Ubuntussa ei kuitenkaan ole helppoa keinoa toistaa audio cd -levyjä.

Käännetäänpä tappio voitoksi kysymällä: "Kuka niitä lättyjä haluaa kuljettaa mukanaan?" ja kehitetään kiertotie. Ripataan levyn audioraidat tarkoitukseen soveltuvalla, jokaisesta Ubuntusta löytyvällä ohjelmalla ja tallennetaan sisältö opettajan levyalueelle.

Sopiva sovellus on Musiikkimaija, joka löytyy Ubuntun valikoista nykyään tylsääkin tylsemmällä nimellä "CD-levyjen kopiointi" Ääni & video-valikon alta. Musiikkimaija käyntiin, levy koneeseen, asetukset sopiviksi ja avot - tiedostot muunnetaan muotoon, jota voi soittaa vaikka Ubuntun elokuvasoittimella.

Tietysti olisi hyvä jos ne audio-cd -levyt soisivat siinä työasemassa paikallisesti. Kelpaisiko tämä kuitenkin ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi?

Ottaako Venäjä avoimen lähdekoodin taloutensa tukijalaksi?

Jokin aika sitten kirjoitin siitä, miten Venäjällä ollaan ottamassa kouluissa käyttöön tarkoitukseen varta vasten tehtävää Linux-jakelua. Nyt hankkeesta kuuluu mielenkiintoisia uutisia.

Pitkän linjan IT-journalisti Glyn Moody kirjoittaa blogissaan löytämästään Liberatum.ru:n artikkelista, josta löytyy kaksi erittäin mielenkiintoista asiaa.

Ensiksi: koulujen käyttöön tehdyn Linux-version tekeminen maksoi noin kolmanneksen arvioidusta. Hankkeeseen kuluu tämänhetkisen arvion mukaan 180-250 miljoonaa ruplaa alun perin arvioidun 650 miljoonan sijaan.

Toinen sitaatti on mielenkiintoisempi. Sen mukaan Medvedev ilmoitti, että koulujen siirtymä ja opettajien kouluttaminen on vasta alkua. Jatkossa seuraa yhä enenevää kansallista siirtymistä vapaiden ohjelmistojen käyttöön, tarkoituksena on "luoda vapaille ohjelmistoille perustuva laatutuote, joka ottaa huomioon arkiset realiteettimme."

Tietysti tämä voidaan ohittaa sanomalla, että Venäjällä taloudellinen kurimus on niin suuri, että näin on pakko menetellä. Sama argumentti soveltuu varmasti myös Yhdysvaltoihin, jossa Obaman elvytyspakein uumoillaan nostavan vapaiden ohjelmistojen suosiota opetussektorilla.

Omahyväinen "meillä ei mene niin huonosti kuin noilla" -argumentti ei kuitenkaan pure Kiinaan, joka kuitenkin on maailman voimakkaimmin kasvava talous. Kiinassahan länsimaisten ohjelmistojen valistustyö, jonka ydinviesti oli "teidän ei pidä käyttämän piraattiohjelmistoja tai emme käy kauppaa kanssanne" sai aikaan sen, että kiinalaiset loivat Red Flag Linuxin, jota käytetään laajalti Kiinassa erityisesti hallinnossa.

Espanjan Open Source-keskus: lisenssisäästöt merkittävin Open Sourcen etu

EU:n OSOR-palvelussa on mielenkiintoinen uusi raportti Open Sourcen käytöstä Espanjan julkishallinnossa. Raportissa todetaan, että Espanjassa opetussektorilla 95% koneista käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmia ja että näillä on 1,2 miljoonaa käyttäjää (s. 17).

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta ovat hyödyt, joita avoimen lähdekoodin käytöstä katsotaan koituneen (s. 18):

• ohjelmistolisenssien hinnoista koituvat säästöt
• toimittajariippumattomuus
• järjestelmän ympärille syntyvän yhteisön muodostaminen
• ohjelmistojen helppo sovitettavuus erityisiin käyttötarpeisiin

Nämä tekijät ovat kohtalaisen tuttuja. Yllä mainitut asiat kuitenkin sisältävät lähinnä taloudellisia ja opetustoimen sisäiseen dynamiikkaan liittyviä näkökulmia. Olennaisin on vielä sanomatta.

Meidän kannattaa ottaa huomioon myös se, minkälainen käsitys meillä on tietotekniikan käytöstä. Onko tarkoitus vain opettaa käyttämään meille tarjottavia ohjelmistoja ja palveluita vai onko tarkoitus myös oppia tekemään niitä itse? Kärjistetysti sanoen meillä on kaksi vaihtoehtoa: "kliksauttelukulttuuri", jossa käytetään uskollisesti sitä, minkä saamme tai hankimme käyttöömme. Toinen vaihtoehto on "värkkääjäkulttuuri", jossa ollaan kiinnostuneita kurkkaamaan myös "konepellin alle".

Monessa suuressa maassa ja maanosassa on käynnissä kehitys, jossa siirrytään käyttämään opetuksessa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Paikallisille päättäjille tämä on taatusti taloudellisesti motivoitu. Esimerkiksi Venäjällä on päätetty ottaa kaikissa kouluissa käyttöön Linux koulujen käyttöjärjestelmänä. Steven Lawson kirjoittaa asiasta blogissaan ja OSORissa on tiedote, jossa kerrotaan, että tarkoitukseen tehdään varta vasten Linux-jakeluversio, joka vuoden 2009 pilottivaiheen aikana asennetaan jokaiseen Tomskin, Permin ja Tatarstanin alueen koulukoneeseen. Samanlainen kehitys on käynnissä Etelä-Koreassa, Kiinassa ja itäisessä Afrikassa.

Miksi meidän pitäisi olla huolestuneita siitä, mitä sellaisissa maissa tehdään, joissa kansantaloudessa ei ole asiat niin hyvin kuin meillä? Pääsyy on se, että sitä Linuxia käyttämällä ja konepellin alle kurkistamalla näiden kasvavien talouksien nuoret oppivat tekemään niitä laitteita, joissa käytetään sitä samaista Linuxia: navigaattoreita, älypuhelimia, robotteja, televisioita ja niin edelleen.

Vanhaa mainoslausetta mukaillen: Mitä haluat meidän tuottavan muille myytäväksi huomenna?